Pitkittyneen pandemian seurauksena olemme siirtyneet ammatillisen ja henkilökohtaisen empatian uuteen ulottuvuuteen. Lopetimme ”töissä käymisen” ja aloimme tuoda ”työtä yksityiselämäämme”.
Kuluneen vuoden aikana koko ajatus oman itsensä tuomisesta työhön on siirtynyt abstraktista ihanteesta todellisuuteen, jota on nyt laajasti koettu ja eletty videoneuvotteluiden ansiosta. Tietokoneidemme ruuduilla olemme nähneet ja kuulleet jokaisen – johtajat ja avainhenkilöt mukaan luettuina – luonnollisessa elinympäristössään: kun lapset remuavat taustalla, puolisot kävelevät ohi pyjamahousuissaan ja koirat haukkuvat. Ja koska etä- ja hybridityömallien odotetaan jatkuvan, emme voi kääntää aikaa taaksepäin siihen, kun emme tunteneet tiimiläisiämme ja johdettaviamme paljon syvemmällä ja inhimillisemmällä tasolla.
Yrittäjinä, ammattilaisina ja erityisesti markkinoijina tämän pitäisi tuoda vain syvempää ymmärrystä siitä, mitä kuluttajat ajattelevat, tarvitsevat ja tuntevat. Omaksumalla yhteiset kokemuksemme ja ihmisten kauniin monimutkaisuuden avaamme ovia uusille voimakkaille ideoille, syvästi kaikuvalle luovuudelle, ja viime kädessä vähemmän kaupalliselle suhtautumiselle kuluttajia kohtaan.
